KAUNEUS: MAAILMAN PARAS LAIHDUTUSKUURI

Ketä kiinnostaa toisen laihdutuskuuri ja bikinikuvat? Niin tyhjänpäiväistä, ulkonäkökeskeistä, itsekästä ja huomionhakuista. Ja katso: kuvassa olen bikineissä. 

Jos joku sanoo, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä, täytyy olla kyse sokeasta. Ulkonäkö vaikuttaa parinvalintaan, ensivaikutelmaan ja tutkimusten mukaan myös menestymiseen ja työpaikan saantiin. Kyllä ulkonäöllä on väliä, on aina ollut ja tulee aina olemaan, ihanteet vain muuttuvat. Kun sen hyväksyy, ei asia enää vaivaa. Tämän paketin kanssa mennään.

Ihmettelen laihdutuskirjoja. Mistä helkkarista niihin keksii asiaa 200 sivua? Pätevä ohje kun on vain 4 sanaa: Syö vähemmän, liiku enemmän.

Niin minä tein ja oho, toimi! Pääsin eroon ylimääräisestä ihrastani, jota en enää jaksanut katsella. Kuulin, että kaikista tehokkain laihdutuskuuri on peili jääkaapin ovessa. Niin pitkälle en mennyt, vaan jätin pois valkoisen sokerin, joka ei sovi minulle, vähensin ruoka-annosten kokoa ja aloin joogata vartin päivässä. Kuurin jälkeen tein valinnoista armollisen löyhästi pysyviä.

Ennen kuuria kysyin tutulta joogaopettajalta, olisiko mahdollista saada six-pack. En tiedä, hän vastasi, se on yksilöllinen asia. Jollekin tulee, joillekin ei. Kokeile!

Viisi kuurikuukautta myöhemmin kerroin hänelle, että ei tullut six-packia, tuli jonkinlainen four-pack. Vatsan alaosassa, viimeistä kahta ”packiä” peittää pehmeä rengas. Olkoon siinä, vararenkaana.

Lihavuus on arka aihe ja ulkonäköpaineet kovat. Onhan se tosi kiva, kun joku palautuu raskauskiloistaan kolmessa kuukaudessa. Minulla kesti viisi vuotta.

Puolen vuoden kuntokuurin jälkeen kellistelin bikineissä toisella puolella maapalloa ja otatin itsestäni kuvia. Se oli ollut tavoitteeni: olla julkisella rannalla bikineissä. Nyt halusin kuvatodisteen. Mutta kyllä hävetti.

Minua hävettää katsoa kaikkien muidenkin kuvia, joissa esitellään (treenattua tai treenaamatonta) vähäpukeista vartaloa. Niin ulkonäkökeskeistä, itsekästä, huomionhakuista ja turhanpäiväistä! Ja samalla olin ylpeämpi itsestäni kuin koskaan. Minä, joka olen aina arvostanut yli kaiken koulutusta, osaamista, älykkyyttä ja luovuutta, ihmisen sisäistä kauneutta, empatiaa, suvaitsevuutta, auttamista ja hyvyyttä. Sama minä olin poskettoman ylpeä kadotetusta läskistä ja itsekurista. Semmosta!

Näytän tässä kuvassa pähkähullulta. Ehkä olenkin. Ainakin järjettömän iloinen hullu.

Pahoitan kyllä mieleni, kun joku toteaa koirani lihavaksi. Huutelen perään: ”Me ollaan laihiksella”. Sitten mietin, miksi se loukkasi. Miksi otan sen rankkana arvosteluna?

Yllättävintä koko kuntoremontissa oli silti se, mitä tapahtui ahterilleni. Olen saanut neliön muotoisen peräpään. NELIÖN! En edes kuutiota. Miten se edes on mahdollista? Ihminen koostuu kaarista ja muista orgaanisista muodoista, ei 90 asteen kulmista. Paitsi minä. Persuukseni on nyt neliö. Onko se rangaistus turhanpäiväisestä ulkonäkökeskeisyydestä?